Riviin asettaudu! – lotat ryhmäkuvissa

Riviin asettaudu! - lotat ryhmäkuvissa

Ryhmävalokuvalla koululuokista, asevelvollisista ja kurssin päättäneistä on Suomessa pitkät perinteet. Myös järjestötoimintaan on kuulunut johtokunnan, jäsenistön ja yhdistyksen merkki- ja vuosipäivien kuvaaminen. Erityisen tärkeää on saada valokuvamuisto, kun ryhmä on hajoamassa. Lottamuseon valokuvakokoelma käsittää satoja ryhmäkuvia.

Ryhmäkuvaan asettautuminen

Lottamuseon valokuvakokoelman tyypilliset ryhmäkuvat esittävät Lotta Svärd -paikallisosastoa, osaston johtohenkilöitä, lottapiirin johtokuntaa, tiettyä jaostoa, lottakurssia tai (pikku)lottaryhmää. Lottamerkit, lottaliput, lottapuvut ja muut yhteiset symbolit viestivät kuvatun ryhmän yhteishenkeä ja yhteisiä arvoja. Uuden johtokunnan valinta, puheenjohtajan vaihdos, lottakurssin päättyminen ja yhdistyksen vuosipäivät ovat esimerkkejä tilanteista, joista on haluttu muistoksi ammattikuvaajan ottama valokuva. Kuvia jaettiin tai myytiin tilaisuuteen osallistuneille, joten sama kuva päätyi monen lotan omistukseen.

Ammattivalokuvaajan ottamissa ryhmäkuvissa lottaryhmä on kuvattu kurinalaisena, vakavailmeisenä ja siistissä asussa. Järjestöhierarkia näkyy kuvaan asettautumisessa. Puheenjohtaja ja johtokunnan jäsenet ovat ryhmän keskellä, usein istumassa tuolilla. Rivilotat ovat johtajien takana ja ympärillä.

Lottayhdistyksen merkkipäivinä ryhmäkuvissa oli usein mukana myös paikallisen suojeluskunnan edustajia.

Porvoon lotat Porvoon yhteislyseon juhlasalissa 1934
Porvoon lotat Porvoon yhteislyseon juhlasalissa 1934
Lotta Svärd Porvoon paikallisosaston ryhmäkuva.
Lotta Svärd Porvoon paikallisosaston ryhmäkuva.
Paimion lotat ryhmäkuvassa osaston 10-vuotisjuhlassa vuonna 1930 Paimion kansanopistolla.
Paimion lotat ryhmäkuvassa osaston 10-vuotisjuhlassa vuonna 1930 Paimion kansanopistolla.
Paimion lotat -valokuvan kääntöpuolelta selviää lottaosasto, aika, paikka, tilaisuuden luonne ja yhden lotan henkilöllisyys.
Paimion lotat -valokuvan kääntöpuolelta selviää lottaosasto, aika, paikka, tilaisuuden luonne ja yhden lotan henkilöllisyys.

Kurssikuvissa kouluttajat sekä kurssin johtajana ja ”vääpelinä” toimineet ovat kurssilaisten keskellä. Näin veteraanilotta Hilkka Leikkonen selitti haastattelijalle albumissaan olevaa muonituskurssikuvan asetelmaa:

Tässä on valokuva ja siinä kurssin osanottajat ja keskellä istuu kurssin johtaja ja minä olen vieressä koska olin vääpeli ja siin on sit joukko Turun lottia kaikista osastoista.

Hilkka Leikkonen
Lotta Svärd Viipurin piirin ilmavalvontakurssin ryhmäkuvassa kurssin johtaja, vääpeli ja kouluttajat istuvat keskellä. Kurssin vääpelinä toimi Saima Lintulahti, jonka tunnistaa vihellyspillistä.

Lottien ryhmäkuvien ajoittaminen lotta-asujen perusteella

Paikallisia suojeluskuntia avustaneet naisryhmät toimivat vuosina 1918–1920 suojeluskuntien alaosastoina, naisosastoina tai ”lottasvärdeinä”. Varhaisia lottia ennen valtakunnallisen Lotta Svärd -järjestön perustamista (vuonna 1921) voi olla vaikea tunnistaa valokuvista. Naiset käyttivät omia arkivaatteitaan. Asuihin toivat yhtenäisyyttä käsivarsinauhat, suojeluskuntamalliset lippalakit, valkoiset esiliinat ja huivit.  Varhaisilla lotilla saattoi olla myös paikallisia lotta-asuja.

Hauhon ”lottasvärdit” mustissa leningeissään.
Hyvinkääläinen rouvasväen yhdistys oli valokuvan ottamisen aikaan muuttumassa lottayhdistykseksi. Kuvassa ommellaan varusteita Hyvinkään suojeluskunnalle. Osalla naisista on käsivarsinauha, jossa on Lotta-Svärd tunnus. Lottaosaston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittu postinhoitaja Hilma Kontinen seisoo kuvan vasemmassa reunassa. Lähes kaikki kuvan henkilöt on tunnistettu ja nimetty. Joukossa on myös valokuvaajana toiminut Fanny Holmström, o.s. Hellén, viimeisessä rivissä kolmantena oikealta. Hyvinkään Suojeluskunnan Lotta Svärd Yhdistys perustettiin 2.3.1919.
Naisryhmä valkoisissa esiliinoissa ja huiveissa on tunnistettavissa lotiksi lottaneulasta ja käsivarsinauhoista. Lottaneula otettiin käyttöön vuonna 1921, joten kuva ajoittuu aikaisintaan vuoteen 1921.

Ensimmäinen yhtenäinen lottapuku oli kaksiosainen harmaa sarkapuku, joka muistutti suojeluskuntalaisen univormua. Sarkapukua käytettiin 1920-luvulla lähinnä Varsinais- ja Etelä-Suomen lottaosastoissa. Nykyään lottapukuna tunnettu harmaa puuvillakankainen leninki tuli käyttöön sarkapuvun rinnalle jo 1920-luvun alussa, ja malli vakiintui 1920-luvun puolivälissä. Lottapuvun käyttö yleistyi monessa osastossa kuitenkin vasta 1930-luvun alussa. Lottien sisä- ja ulkopukujen, työasujen ja suojahaalarien mallin ja käyttöönottoajan tuntemus on hyvä apukeino lottavalokuvien tunnistamisessa ja ajoituksessa. Hyvä tietolähde lotta-asuista on Jukka I. Mattilan Lottapukujen historia -teos havainnollisine valokuvineen.

Lottia Tampereella sankarihaudoilla vuonna 1926. Kuvan taakse on kirjoitettu kuvausaika ja paikka, mutta kuvan voisi ajoittaa 1920-luvulle myös lottien sarkapukujen ja naisyleisön hattumuodin perusteella.
Lottia Tampereella sankarihaudoilla vuonna 1926. Kuvan taakse on kirjoitettu kuvausaika ja paikka, mutta kuvan voisi ajoittaa 1920-luvulle myös lottien sarkapukujen ja naisyleisön hattumuodin perusteella.
Jalasjärven lottien yhteiskuvassa vuonna 1934 lähes kaikki ovat pukeutuneet lottapukuun, vain muutamalla on musta siviilipuku. Jalasjärven osaston kuului Lotta Svärd keskusjohtokunnan neuvoja ja valistussihteeri Aino Valkama, joka istuu keskellä edessä villakankaisessa lottapuvussa.
Jalasjärven lottien yhteiskuvassa vuonna 1934 lähes kaikki ovat pukeutuneet lottapukuun, vain muutamalla on musta siviilipuku. Jalasjärven osaston kuului Lotta Svärd keskusjohtokunnan neuvoja ja valistussihteeri Aino Valkama, joka istuu keskellä edessä villakankaisessa lottapuvussa.

Lottaryhmän ulkovaatteissa tunnistaa suojeluskuntalakin mallisista lottalakeista ja sotilaallisen näköisistä mantteleista, joiden hihassa on vaakunanmuotoinen hihakilpi. Raskaat villamanttelit olivat käytössä 1920-luvulla. 1930- ja 1940-luvun valokuvissa näkyy kyllästetystä kankaasta valmistettuja sadetakkimantteleita, jollaisiin valokuvan seitsemän lottaa ovat pukeutuneet.

Lottaryhmä harmaissa työasuissa ja päähineissä. Työasu saattoi olla esiliina- tai työtakkimallinen.
Lottaryhmä harmaissa työasuissa ja päähineissä. Työasu saattoi olla esiliina- tai työtakkimallinen.
Lotat käyttivät tietyissä työtehtävissä ja urheillessa 1930-luvulta lähtien suojahaalareita ja housuasuja. Housuasujen käyttö yleistyi sotavuosina.
Lotat käyttivät tietyissä työtehtävissä ja urheillessa 1930-luvulta lähtien suojahaalareita ja housuasuja. Housuasujen käyttö yleistyi sotavuosina.
Muillakin naisjärjestöillä oli käytössä samantapaisia univormuja kuin lotilla. Sotilaskotisisarten vihreä univormu valkoisine kauluksineen voi muistuttaa mustavalkoisissa valokuvissa lottapukua.
Muillakin naisjärjestöillä oli käytössä samantapaisia univormuja kuin lotilla. Sotilaskotisisarten vihreä univormu valkoisine kauluksineen voi muistuttaa mustavalkoisissa valokuvissa lottapukua.

Kuvauspaikkoja ja lottaosastoja tunnistamassa

Entä kun valokuvan naisryhmä on tunnistettu lotiksi ja kuva on suurin piirtein ajoitettu, mutta tietoa ei ole missä päin Suomea ollaan ja mikä lottaryhmä on kysymyksessä? Paikantamisessa auttaa, jos valokuvassa on valokuvaamon nimi tai leima. Ammattikuvaaja tilattiin yleensä omalta tai lähipaikkakunnalta.  Valokuvataiteen museon Kuka kuvasi -hakupalvelusta voi etsiä nimellä valokuvaajia ja kuvaamoja.    

Valokuvissa näkyy usein kylttejä, aukioita, urheilukenttiä, kirkkoja ja muistomerkkejä. Kuvauspaikka ja lottaosasto voivat selvitä näiden maamerkkien avulla. Lottakuvissa kuvauspaikkana on usein paikallinen suojeluskuntatalo tai lottala, jolloin rakennuksen seinällä voi erottua Lotta Svärd – ja suojeluskuntatunnuksia.

Lotat kokoontuivat ja ottivat ryhmävalokuvia hyvin usein myös kouluissa, opisto- ja seurojentaloissa. Ryhmäkuvat otettiin mielellään rakennuksen portailla tai pihalla, jolloin rakennuksen ulkoasua ja ympäristöä saattaa näkyä kuvassa. Julkiset rakennukset voivat olla yhä olemassa ja tunnistettavissa.

Turun lottien ryhmäkuvissa kuvauspaikkana on usein ollut Turussa Linnankadulla sijainneen Turun suojeluskuntatalon ”Maneesiksi” kutsuttu sisätila. Maneesin suojeluskuntasymbolit ja urheilulliset koristeaiheet viittaavat suojeluskuntataloon. Ainakin kyseisen rakennuksen ja sen koristeaiheet entuudestaan tunteva henkilö osaisi yhdistää kuvan lottaryhmän Turkuun.

Lottamerkit ja käsivarsinauhat kertovat lotan asemasta

Lottien aseman ja roolin ryhmässä voi yrittää päätellä valokuvassa näkyvistä käsivarsinauhoista sekä ansio- ja koulutusmerkeistä. Käsivarsinauhasta saattaa olla luettavissa lottaosaston nimi. Lotta Svärd 10- ja 20-vuotismerkit sekä muut ansiomerkit lottapuvun rintapielessä kertovat lotan pitkästä ja ansiokkaasta järjestöurasta. Kankainen jaostomerkki lottapuvun vasemmassa hihassa kertoo lottatehtävien laadusta.

Pyöreä, mustapohjainen muonituslotan merkki erottuu kankaisista jaostomerkeistä selvimmin, mutta digikuvissa saattaa suurennuslasitoiminnolla saada esiin yksityiskohtia muistakin merkeistä.

Lottapuvun materiaali antaa viitteitä lotan asemasta: villapukuihin pukeutuneet ovat suuremmalla todennäköisyydellä osaston johtohenkilöitä tai aktiivijäseniä kuin puuvillapukuiset, sillä villapuku oli kalliimpi hankinta. Puku oli edustus- ja juhlapuku, jota ei käytetty tavallisessa lottatyössä. Villapuku näyttää mustavalkoisessa valokuvassa hieman tummemman harmaalta kuin puuvillapuku.

Lotta Svärd Kainuun piirijohtokunnan kaikki jäsenet ovat pukeutuneet kuvaustilanteeseen villakankaisiin edustuspukuihinsa arvo- ja koulutusmerkkeineen.
Lotta Svärd Kainuun piirijohtokunnan kaikki jäsenet ovat pukeutuneet kuvaustilanteeseen villakankaisiin edustuspukuihinsa arvo- ja koulutusmerkkeineen.
Ryhmää keskellä vinottain seisovilla kahdella lotalla on villakankaiset lottapuvut, muilla puuvillapuvut.
Ryhmää keskellä vinottain seisovilla kahdella lotalla on villakankaiset lottapuvut, muilla puuvillapuvut.

Henkilöiden tunnistamisen haasteet

Lottamuseon kokoelmiin lahjoitetuista lottien ryhmäkuvista on harvoin tunnistettu kaikki kuvan henkilöt. Valokuvan alkuperäinen omistajakaan ei ole aina muistanut kaikkien kuvassa olevien lottasisartensa nimiä. Joskus alkuperäinen omistaja on kirjoittanut valokuvan taakse kaikkien kuvassa olevien nimet. Ulkopuoliselle, joka ei pysty yhdistämään nimeä kasvoihin, pelkästä nimilistasta ei ole paljon apua. Alkuperäisen omistajan jälkeläiset tunnistavat ryhmäkuvasta usein vain äitinsä tai muun läheisensä.

Paras keino auttaa tutkijaa valokuvan henkilöiden tunnistamissa olisi erilliselle paperille hahmoteltu piirros valokuvassa olevasta ryhmästä, henkilöiden numerointi ja nimeäminen.

Valokuvasta voi ottaa myös kopion, johon henkilöiden nimet voi kirjoittaa tai numeroida ja kirjoittaa. Vähemmän suositeltavaa on merkitä alkuperäiseen valokuvaan päiden päälle numerot ja kuvan kääntöpuolelle vastaava numero ja henkilön nimi. Kuvan henkilöt ovat näin selvillä, mutta kuva pilalla.

Pyhtään pikkulottakuoro ohjaajineen ryhmäkuvassa vuonna 1935.
Pyhtään pikkulottakuoro ohjaajineen ryhmäkuvassa vuonna 1935.
Piirros Pyhtään pikkulottakuoron tunnistamiseksi, saatu kuvan lahjoituksen yhteydessä.
Piirros Pyhtään pikkulottakuoron tunnistamiseksi, saatu kuvan lahjoituksen yhteydessä.
Lottakurssin ryhmäkuva, jossa on Lotta Svärd Helsinki XII ja XIII paikallisosastojen lottia.
Lottakurssin ryhmäkuva, jossa on Lotta Svärd Helsinki XII ja XIII paikallisosastojen lottia.
Helsinkiläislottien ryhmäkuva, kääntöpuolella nimet ja osastonumero sekä valokuvaamon leima.
Helsinkiläislottien ryhmäkuva, kääntöpuolella nimet ja osastonumero sekä valokuvaamon leima.

Lottamuseon laajan valokuvakokoelman parissa työskentelevä tutkija saattaa hyvällä onnella löytää tunnistamattomille lotille nimet valokuvan kaksoiskappaleesta, joka on saatu eri lahjoittajalta. Lottaosastojen ja lottapiirien johtohenkilöt ja aktiivit olivat luottamustehtävissään usein vuosia, joten lotta-aktiiveista saattaa löytyä useita tunnistettuja valokuvia.  Valokuvissa toistuvasti esiintyvät henkilöt alkavat erottua tutkijan silmään jostakin persoonallisesta piirteestä kuten ruumiinrakenteesta, kasvojen piirteistä tai kampauksesta (polkkatukka, kiharat ja jakauksen paikka, joka usein pysyy ihmisellä samana).

Lotta Svärd Forssan osaston lopettajaisissa 22.11.1944, päivää ennen kuin lottajärjestö lakkautettiin virallisesti, Forssan lotat olivat riisuneet lottapukunsa. Valokuvaa voisi olla vaikea arvata historiallisesti merkittäväksi lottien ryhmäkuvaksi ilman kontekstitietoja.

Tuntemattomien ja nimeämättömien henkilöiden selvittäminen valokuvista on silti haastavaa. Tutkija ei voi valokuvia luetteloidessaan nimetä kuvan henkilöä ”ehkä” tai ”todennäköisesti” tietyksi lotaksi. Epävarmoissa tapauksissa henkilöt on jätettävä nimeämättä ja toivottava, että henkilöllisyys joskus selviää. Toivoa herättänyt tunnistaminen tekoälyn avulla edellyttäisi laajan, tunnistetuista lotista koostuvan vertailuaineiston olemassaoloa. Hyvät kontekstitiedot määrittävät edelleen valokuvan arvon.

Entä voiko tunnistamattomien harmaapukuisten lottaryhmien kuvia hyödyntää mitenkään museotyössä ja tutkimuksessa? Lottamuseossa tällaisia ryhmäkuvia on käytetty opetuskäytössä työpajoissa keskustelun, ja muistojen virittäjinä, rekvisiittana ja kuvituskuvina, silloin kun tarvitaan pelkästään kuvaa lotista. Joskus valokuva voi antaa tutkijalle kulttuurihistoriallisesti arvokasta tietoa myös jostakin muusta kuin lotta-aiheesta, kuten kuvassa näkyvästä rakennuksesta, naisten asuista tai tietyn valokuvaamon toiminnasta.

Viipurin lottapiirin johtajiin 1920-luvulta alkaen kuuluneen vaalean Kerttu Stenbergin (edessä vasemmalla) tunnistaa kapeista kasvoista, päätä myötäilevästä kampauksesta ja säntillisestä keskijakauksesta. Myös Saima Laurila on helposti tunnistetavissa vaaleista kiharoistaan ja pyöreistä kasvoista.

Lähteet

Lottamuseon valokuvakokoelmat.

Hilkka Leikkosen haastattelu 25.1.1998 Turussa. Haastattelija Ilmi Harska. A773_23.

Löfberg, Aimo: Hyvinkään Suojeluskunta ja Lotta Svärd 1917-1944. Hyvinkään Seudun Tukisäätiö 2006.

Mattila, Jukka I., Lottapukujen historia. Minerva Kustannus Oy 2021.