Lottahuivi - jokalotan varuste, josta tulikin matto
Alun perin lottien asuun ei kuulunut huivia. Tarve huiville nousi ensimmäistä kertaa esille helmikuussa 1938, kun lottajärjestön Pohjois-Uudenmaan piirin vuosikokouksessa opettaja Saara Forsius, lottien tyttötyön johtaja, otti asian esiin. Hän kuului Pohjois-Uudenmaan piiriin vuosina 1936–1944. Forsius ehdotti, että kaikille lotille otettaisiin käyttöön yhtenäinen huivi. Perusteet olivat sekä käytännöllisiä että esteettisiä. Ensinnäkin huivi oli välttämätön kylmällä säällä. Lisäksi se suojaisi lotta-asun valkoisia kauluksia ja pehmentäisi kasvonpiirteitä. Forsius totesi, että lottien kokoontuessa lottien omien huivien kirjavuus ei ollut kohottavaa vaan rikkoi yhtenäistä kokonaiskuvaa. Hänen mielestään “yleisesti käytetty valkoinen huivi” teki asusta juhlavamman, mutta se ei ollut sopiva esimerkiksi ulkona muonitustehtävissä tai matkustaessa.
Forsius suositteli eläväistä ja edullista huivia, joka sopisi sekä arkeen että juhlaan. Väriksi hän ehdotti viherharmaata, joka sointuisi viittaan. Koristeeksi hän esitti ohuita piirin väreissä kulkevia raitoja tai lottatunnuksia. Forsius ehdotti, että Pohjois-Uudenmaan piiri valmistuttaisi malliksi joitakin huiveja ja pyytäisi sen jälkeen keskusjohtokunnalta luvan huivien valmistukseen ja levittämiseen myös muille piireille. Myyntivoitoista sovittu osa lahjoitettaisiin lottajärjestön keskusjohtokunnalle.
Lottahuivi – jokaisen lotan täydellinen asuste!
Lottahuivista tuli myyntituote Pohjois-Uudenmaan piirin kautta. Huivi oli suorakaiteen muotoinen, 25 cm leveä ja 107 cm pitkä, ja väriltään sininen, harmaa ja valkoinen. Koristeina olivat tummansiniset Lotta Svärd -tunnukset: neliöitä ja heraldisia ruusuja huivin molemmissa päissä. Keskiosa jätettiin ilman kuvioita. Materiaalina käytettiin tekokuitua. Lottalehden mainoksessa huivia markkinoitiin tekstillä: “Lottahuivi – jokaisen lotan täydellinen asuste.” Vuonna 1944 huivin hinta oli 50 markkaa.
Lottajärjestön ohjesäännöissä ja määräyksissä ei kuitenkaan mainita huivia, vaikka niissä annetaan tarkat ohjeet lottien sisä- ja ulkoasun sekä asusteiden suhteen. Huivi jäi lopulta vapaaehtoiseksi, eivätkä kaikki lotat hankkineet sitä. Valokuvissa huivi näkyykin vain harvoin, mikä kertoo, ettei siitä koskaan tullut lottien yhtenäistä tunnusmerkkiä.
Suorakaiteen muotoisen huivin lisäksi lottajärjestön myyntituotteisiin kuului myös tekokuidusta valmistettuja kolmiomallisia huiveja. Ne oli koristeltu tummansinisillä raidoilla ja Lotta Svärd -tunnuksilla. Huivin alakulmassa oli suurempi tunnus ilman tekstiä, pienemmissä tunnuksissa luki Lotta-Svärd.
Lottahuiveista kudottu matto
Vuonna 2015 Lottamuseon kokoelmiin lahjoitettiin matto, joka oli kudottu lottahuiveista. Sen oli 1960-luvulla valmistanut entinen muonituslotta. Tekijä, hänen äitinsä ja neljä sisartaan olivat kaikki olleet aktiivisia lottatoiminnassa. Järjestön lakkauttamista (23.11.1944) edeltäneinä kuukausina yksi sisarista toimi Helsingin keskusjohtokunnassa toimistopäällikön apulaisena ja osallistui järjestön omaisuuden selvitystyöhön. Tuntemattomasta syystä hänen haltuunsa jäi suuri määrä myymättömiä lottahuiveja. Myöhemmin huivit kudottiin matoksi, jota ei kuitenkaan koskaan asetettu lattialle. Mattoa säilytettiin perheessä muistona naisten lottatoiminnasta ja järjestön lakkauttamisesta.
