Rantaviivalla – Ruotsin Majalta rantasaunalle
Rakkauden rakentama maja
Ruotsiin perustettiin 1920-luvulla Suomen Lotta Svärd -järjestön innoittamana naisten vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö, joka toimi vuodesta 1939 lähtien nimellä Svenska Lottakåren. Ruotsin ja Suomen lottajärjestöt tekivät tiivistä yhteistyötä, jonka ytimessä oli sotavuosina ennen kaikkea ruotsalaisten Suomelle tarjoama apu. Talvisodan aikana Ruotsista lähetettiin muun muassa suuria määriä vaatetavaraa komennuksella oleville suomalaislotille. Talvisodan jälkeen vuonna 1940 ruotsalaiset lotat halusivat lahjoittaa Suomen Lotta Svärd -järjestölle lepokodin, joka oli tarkoitettu ennen kaikkea virkistyksen ja levon tarpeessa oleville talvisodassa palvelleille lotille.
Lotta Svärd keskusjohtokunta sai tiedon lahjoituksesta 11.7.1940 päivätyssä kirjeessä:
Ruotsin lottien Suomen lotille keräämien varojen joukossa on vielä rahasumma käytettävissä. Meille olisi mieluisaa, jos voisimme toimittaa sen kalusteilla, huonekaluilla ja muulla varustellun ruotsin majan muodossa, käytettäväksi Suomen lottien kesäkotina.
Olympiakisat Helsingissä 1940 -nenäliinat
Kun Helsingin Olympialaiset peruttiin toisen maailmansodan takia vuonna 1940, jäi lotilta myymättä suuri määrä kisoja varten teetettyjä silkkisiä nenäliinoja.
Ruotsin lottien puheenjohtajan Maja Schmidtin kuultua asiasta ruotsalaiset lotat ottivat tehtäväkseen myydä Suomen lottien hankkimat olympialaisten muistoliinat varainkeruutarkoituksessa.
Myynnistä kertyneet varat käytettiin Ruotsin Majan rakentamiseen.
Maja valmistuu
Uuden lepokodin paikaksi valittiin Syvärannan tilaan kuuluva rantatontti Tuusulanjärven rannalla. Ruotsalaisyritys Ab Svenska Trähus toimitti Suomeen rakennukseen tarvittavat puuosat. Toimitukseen sisältyi myös raput, veranta, keittiön hella, kamiina ja ulkohuone kuivakäymälöineen. Vuonna 1940 tehdyn kustannusarvion mukaan rakentaminen maksoi 172 000 markkaa. Pystytyksestä huolehti järvenpääläinen rakennusmestari Jalmar Lindberg apulaisineen Ruotsista toimitettujen piirustusten ja työselitysten mukaisesti. Lindbergin ja Lotta Svärd -järjestön välinen sopimus allekirjoitettiin 10.10.1940 ja rakennuksen tuli olla valmiina 23.12.1940.
Ruotsin Maja luovutettiin Suomen lotille avaimet käteen periaatteella, eli rakennus oli täysin varusteltu huonekaluja, liinavaatteita ja astioita myöten. Lahjoitus oli merkittävä aikana, jolloin lähes kaikesta käyttötavarasta oli pula. Valmistuneen Ruotsin Majan ulkoseinät olivat alkujaan punaiset, ikkunalaudat maalattu vihreällä ja mustalla. Myös ovi oli musta. Rakennukseen kuuluu suuri ja valoisa, ruokaryhmällä sekä erilaisin sohvaryhmin kalustettu yhdistetty olohuone ja ruokasali, jonka ikkunoista avautuu näkymä Tuusulanjärvelle. Asuinhuoneita oli viisi. Niistä neljä oli varustettu kahdella sängyllä ja ne oli tarkoitettu lomaileville lotille. Huoneiden kalusteet olivat valkoiset ja ne poikkesivat toisistaan vain väreiltään, jotka olivat punainen, sininen, vihreä ja ruskea. Yksi viidestä asuinhuoneesta oli varattu keskusjohtokunnan puheenjohtajalle Fanni Luukkoselle. Tämän huoneen huonekalut olivat puunvärisiä. Sen kalustukseen kuului myös nojatuoli ja kirjoituslipasto. Huomattava osa Ruotsin Majan alkuperäisestä esineistöstä on säilynyt.
Avajaiset
Ruotsin Majan luovutustilaisuus järjestettiin 26.5.1941. Juhlatilaisuus alkoi Syvärannan lottaopiston ruokasalissa. Musiikkiohjelman ja tervetuliaispuheen jälkeen siirryttiin Ruotsin Majalle, jonka sisäänkäynnin yläpuolella liehuivat Suomen ja Ruotsin liput.
Tuntui kuin itse luonto olisi tahtonut olla mukana juhlimassa toukokuun 26 p:nä, jolloin Ruotsin lottajärjestön Suomen lotille virkistyskodiksi rakennuttaman ja sisustaman Ruotsin Majan luovutus tapahtui. – – Nyt koti odottaa valmiina keväiseen vehreäänsä pukeutuneitten koivujen ympäröimänä. Ympäristö on vielä lopulliseen kuntoonsa raivaamatta, mutta mielikuvituksemme näyttäköön sen terassit valmiina ja kukat helottamassa vihreän nurmen keskellä.
Lotta Svärd –lehti 9/1940
Majan nimi oli sanaleikki, jolla viitattiin Ruotsin lottien puheenjohtaja Maja Schmidtiin, jonka ajatuksesta varainkeruu oli lähtenyt. Vihkiäisissä Maja Schmidt luovutti Ruotsin Majan (Sveriges Stuga Maja) lottajärjestölle:
Ruotsin tupa aukaisee ovensa lausuen tervetulleiksi teidät, rakkaat Suomen lottasisaret, tuvan suojissa nauttimaan hetkisen lepoa… Tämän pesän on rakkaus rakentanut.
Ruotsin lottajärjestöä edustivat Maja Schmidtin lisäksi toinen varapuheenjohtaja Karin Wenneberg, Lotta Svärd -järjestöä puolestaan keskusjohtokunnan puheenjohtajan Fanni Luukkosen lisäksi muun muassa Syvärannan hoitokunnan puheenjohtaja Märta Björkenheim. Tilaisuudessa olivat läsnä myös suojeluskuntajärjestön edustajat.
Ruotsin Majan lepokotitoiminta
Lottasiskoni kentällä! …työsi ja erikoiset ja vaativat olosuhteet siellä jossakin, saattavat kuluttaa henkiset ja ruumiilliset voimasi ennen pitkää loppuun ja yksikkösi lääkäri määrää sinulle toipumisloman – silloin Ruotsin Maja kutsuu sinua!
Ruotsin Majan vieraskirjasta
Ruotsin Maja avattiin lepokotitoimintaa varten vuonna 1942. Siellä keräsivät voimia Lotta Svärd -järjestön eri tehtävissä toimivat lotat, jotka olivat saaneet keskusjohtokunnalta myöntävän vastauksen hakemukseensa. Etupäässä Ruotsin Majalle saapuneet olivat kenttätyössä uupuneita tai sairastuneita lottia, jotka saattoivat viipyä lepokodissa 2–3 viikkoa. Yhtä aikaa lottia saattoi olla kymmenkunta. Asuminen ja ruokailu oli lotille maksutonta, tosin pula-aikana kaikilla tuli olla mukanaan tarvittavat elintarvikekortit. Ruotsin Majalla vietettiin aikaa lukien ja radiota kuunnellen, mutta myös uiden ja aurinkoa ottaen. Toipilaita oli majalla jatkuvasti.
Ennen Lotta Svärd -järjestön lakkauttamista syksyllä 1944 Ruotsin Maja siirrettiin Suomen Naisten Huoltosäätiölle (nykyisin Lotta Svärd Säätiö). Lottajärjestön aloittama lepokotitoiminta jatkui säätiön alaisuudessa ilman suuria muutoksia. Ruotsin Maja toimi vuosina 1945–1959 ensisijaisesti sodan aikana uupuneille ja sairastuneille lotille tarkoitettuna lepo- ja toipilaskotina ja sen hiljainen rauha toi monelle entiselle lotalle tarpeellisen lepohetken arjen askareiden ulottumattomissa vielä vuosia lottajärjestön lakkauttamisen jälkeenkin.
Syvärannan päärakennuksen tuhouduttua tulipalossa vuonna 1947. Ruotsin Majasta tuli koko Syvärannan toiminnan keskus. Majasta ja sen toipilaista huolehtimaan palkattiin 1940-luvulla vakituinen emäntä. Kohonneiden ylläpitokustannusten vuoksi jouduttiin vuodesta 1948 lähtien lepokodin vierailta veloittamaan varallisuuden mukaan vuorokausimaksua. Varattomat saivat edelleen oleskella Ruotsin Majalla veloituksetta, mutta vuodesta 1952 alkaen jouduttiin kaikilta perimään 300–450 mk vuorokausimaksu. Kaikkiaan vuosina 1945–1959 Ruotsin Majalla lepäämässä ja virkistymässä kävi noin 600 toipilasta.
Majan myöhempi käyttö
Vuodesta 1960 aina 1990-luvun loppuun Suomen Naisten Huoltosäätiön omistama liikeyritys Työmaahuolto Oy ja sen eläkesäätiö käyttivät majaa työntekijöidensä virkistyspaikkana. Myös yrityksen työntekijät olivat suureksi osaksi entisiä lottia. Lisäksi Ruotsin Majalla järjestettiin Työmaahuollon ruokajuhlia, joihin tarjottavat tuotiin joko Työmaahuollon keittiöistä tai sitten niistä huolehti Ruotsin Majan pitkäaikaisena emäntänä toiminut Enni Tuomainen. Tuomaisen perheen lapset olivat usein majalla äitinsä mukana ja joskus apunakin. Majalla järjestetyistä yksityistilaisuuksista heidän mieleensä on jäänyt eritysesti presidentti Urho Kekkosen sisaren syntymäpäivät, joilla myös presidentti vieraili. Kun Työmaahuolto Oy myytiin vuonna 1978, tiloja ryhdyttiin käyttämään entistä enemmän lottien kohtaamispaikkana sekä veteraanijärjestöjen kokouksiin ja virkistystilaisuuksiin.
Ruotsin Maja on jälleen 2000-luvun alusta lähtien palvellut entisiä lottia ja pikkulottia virkistymis- ja lepokotina. Oleskelu on lotille maksutonta ja heidän täysihoidostaan vastaa Ruotsin Majan emäntä. Lottia ja pikkulottia on vieraillut kesäisin noin 50–60. Ruotsin Majan vieraskirjasta näkee, kuinka tärkeää lepokodissa vietetty aika lotille oli ja on edelleen. Lottien vierailujen ulkopuolella Ruotsin Maja on avoinna yleisölle tilauksesta sekä yksittäisinä tapahtumapäivinä.
Suuria hotellisuunnitelmia, pieniä remontteja
Suomen Naisten Huoltosäätiön piirissä syntyi 1970-luvun alussa ajatus uuden tilavamman toipilaskodin rakentamisesta Syvärannan tyhjillään olevalle ylätontille. Näin olisi saatu lisätilaa Ruotsin Majan kaltaiselle toiminnalle. Samaan yhteyteen suunniteltiin sijoitettavaksi lomahotelli.
Ajatus sai Tuusulan kunnalta myötämielisen vastaanoton, joten vuonna 1972 Suomen Naisten Huoltosäätiö tilasi hotellisuunnitelman tapiolalaiselta Arkton-arkkitehtitoimistolta. Arkkitehti Juhani Välkepinnan piirtämä hotellisuunnitelma oli hyvin moderni ja ajalle tyypillinen. Tasakattoiset hotellihuoneyksiköt, jotka muodostuivat laatikkomaisista 8 x 24 neliön huoneista, olisivat kattaneet koko tontin peittäen alleen melkein koko historiallisen huvilapuutarhan suihkulähteineen ja veistoksineen. Suunnitelmat kuitenkin kariutuivat liian suurien toteutuskustannusten vuoksi.
Ruotsin Majalla on tehty aika ajoin kunnostus ja muutostöitä, mutta se on säilynyt suurilta osin alkuperäisessä asussaan. Vuonna 1962 tehtiin terassi pääsisäänkäynnin yhteyteen, ja samalla kellariin tuli sauna ja rakennuksen eteläpäätyyn betoninen ulkouima-allas, joka oli kooltaan 8,5 x 4 m ja syvyydeltään 1,5 m.
Rakennuksen sisätiloissa tehtiin muutoksia 1970-luvulla, jolloin keittiö peruskorjattiin, uusittiin keittiökalusteet, maalattiin sisätilat ja nostettiin vuoteiden määrää. Vuosina 1976–1977 eristettiin lämpöputket, maalattiin julkisivu ja ikkunat, korjattiin uima-allas, uusittiin terassin portaat, ja tehtiin kellarin peruskorjaus ja saunan remontti. Vuoden 1986 peruskorjauksen yhteydessä pohjakaavaa muutettiin vastaamaan paremmin ikääntyvän kävijäkunnan tarpeita. Majan ensimmäiseen kerrokseen lisättiin suihkuhuone ja toinen WC sekä kellarikerrokseen uusittiin seinä-, lattia-, ja kattorakenteet. Kesällä 1991 korjattiin kuisti ja jo aiemmin käytöstä poistettu uima-allas katettiin. Vuonna 2016 kokolattiamatto poistettiin, yhteisiä tiloja maalattiin ja putket uusittiin.
Ranta-sauna
Ensimmäinen sauna rakennettiin Syvärantaan Björklundien aikana 1800-luvun lopulla, samoihin aikoihin tornihuvilan kanssa. Suuri rantasauna oli monikäyttöinen, koristeellinen hirsirakennus, jossa näkyi kansallisromanttisia piirteitä. Vuonna 1925 tehdyn selvityksen mukaan siihen kuului saunan lisäksi, pukuhuone, pesutupa, mankelihuone, leivintupa, varasto, pumppuhuone sekä neljä pientä asuinhuonetta ja suuri kuivaushuone. Vuosien varrella sauna oli kovassa käytössä ja vuonna 1936 tehdyn kuntoarvion mukaan se oli merkittävän kunnostuksen tarpeessa.
Kun Syväranta vuoden 1937 alussa siirtyi Lotta Svärd -järjestön haltuun, päättivät lotat rakentaa kokonaan uuden saunan vanhan tilalle. Sanomalehtimiesten lepokodin aikaan oli jo ehditty laatia piirustukset uudelle saunarakennukselle. Lottajärjestö päätti kuitenkin teettää kokonaan uudet piirustukset, joiden pohjalta rakennus toteutettiin. Vuonna 1937 valmistunut sauna oli suurikokoinen, vaikkakin aiempaa vaatimattomampi. Saunaan mahtui saunomaan kerralla parikymmentä henkeä ja saunan ja pyykkituvan lisäksi rakennuksessa oli kaksi puku- tai asuinhuonetta, joita voitiin vuokrata lepokodin kesävieraille. Lotat itse olivat vastavalmistuneeseen saunarakennukseen tyytyväisiä ja Lotta Svärd -lehdessä luvattiin maankuulun saunan olevan nuoren maineensa veroinen. Kesällä 1939 myös joukko ruotsalaisia insinöörejä kävi tutkimassa Syvärannan ensiluokkaiseksi kehuttua saunaa.
Sauna oli käytössä myös sodan jälkeisinä vuosina Syvärannan siirryttyä Suomen Naisten Huoltosäätiön haltuun:
Rantasauna oli ihan oma maailmansa. Se oli iso rakennus, jonka toisessa päädyssä oli kaksi asuin huonetta, joissa asui aina joitain tätejä. Kiuas oli jatkuvalämmitteinen, jonka lämmittämisen isä aloitti jo lauantai-iltapäivällä. Halot oli sellaisia metrisiä. Lauteillekin mahtui parikymmentä henkilöä. Meillä oli saunavuorot muiden talon asukkaiden kanssa. Myös Ruotsinmajan tädit kävivät siellä kylpemässä ennen kuin Ruotsinmajalle rakennettiin oma sauna.
Vuosien varrella myös saunarakennuksessa on tehty korjauksia ja muutostöitä, joista ensimmäinen tehtiin jo 1949. Vuonna 1974 kunnostettiin vesijohdot ja viemäröinti. Laajempia muutoksia tehtiin vuonna 1977. Arkkitehtitoimisto Irmeli ja Markus Visantin suunnitelmien mukaan saunarakennusta muokattiin niin, että saatiin lisätilaksi olohuone, pieni keittiö ja kaksi kahdella vuoteella varustettua makuuhuonetta.
Laituri ja uimahuone
Vuonna 1935 Suomen matkailulehdessä kuvattiin Tuusulanjärven aaltoja likaisen harmaiksi, eikä järven vedenlaatukaan ole aina houkutellut uimareita. Silti niin lapset kuin aikuisetkin ovat pulahtaneet uimaan Syvärannan rannasta. Laituri on kuitenkin ollut tarpeen, sillä nimestään huolimatta rannan vesi on matalaa ja pohja mutainen.
Syvärannan rantaan rakennettiin 1910-luvun lopulla pitkä laituri ja uimahuone torneineen. Uimisen sijaan laiturin rakennuttaneelle Herman Hansenille oli tärkeää, että se tarjosi hänen vaimolleen Annalle mahdollisuuden lepoon ja kalastukseen. Uimahuone torneineen näkyy myös Sanomalehtimiesten lepokodin aikaan 1920-luvulla Syvärannasta otetuissa valokuvissa, joissa kesänviettäjiä on kokoontunut uimahuoneelle uimaan ja nauttimaan auringosta. Tuolloin laiturin vieressä on ollut lapsia varten tynnyri, jossa uimista on ollut turvallista opetella.
Lotta Svärd -järjestön hankittua Syvärannan lottaopistoksi myös uimahuone muuttui ilmeeltään entistä käytännöllisemmäksi. Laituri ja ”uimalaitos” uusittiin kokonaisuudessaan vuonna 1939, jolloin uimahuoneen torni purettiin ja sen katto muutettiin tasakatoksi, jonne sijoitettiin aurinkotuoleja. Lopulta koko pitkä laituri purettiin todennäköisesti 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa.
Pitkä uimalaiturin lisäksi saunan kohdalla on ollut toinen, lyhyempi laituri. Hansenin perheen kuvissa laituriin on kiinnitetty useita veneitä. Myös Syvärannassa vuonna 1942 kuvatussa filmissä lotat lähtevät soutuveneellä järvelle saunan luona olevalta laiturilta ja vielä sodan jälkeenkin rantasaunalla saunoneet pääsivät uimaan laiturin kautta. Lisäksi rannassa on ainakin 1950-luvulla ollut ponttonilaituri, jossa pestiin mattoja.
