Hämähäkinseittiportti – Art Nouveaun helmi
Syvärannan puutarhaa halkovan keskikäytävän päässä kohoaa hämähäkinseittiportti, jonka lävitse siivilöityvä järven pinnasta heijastuva valo on aina ollut vangitseva näky. Portti saapui Syvärantaan 1900-luvun ensimmäisinä vuosina, samoihin aikoihin kuin puutarhan marmoriveistos ja suihkulähde.
Portti sulki sisäänsä huvilan salat ja huvit ja toimi fyysisenä ja henkisenä rajana huvilan väen ja paikallisten välillä. Portin kautta avautuvat näköala puutarhan keskikäytävää pitkin järvelle ja toisaalta tieltä päärakennuksen suuntaan on säilynyt vuosikymmeniä varsin samankaltaisena.
Syvärannan puutarhan keskuskäytävän portti edustaa muotokieleltään 1800-luvun lopulta aina 1910-luvulle suosittua art nouveau-tyyliä, joka Suomessa paremmin tunnetaan nimellä jugend. Tyylille ovat tunnusomaisia tyylitellyt kasvi- ja eläinmaailmasta johdetut aiheet ja yksityiskohdat. Syvärannan hämähäkinseittiportissa näkyvät hyvin myös jugendin suosimat rytmikkäät aaltoilevat linjat sekä muotojen epäsymmetrisyys. Venäjällä art nouveau tunnettiin modernina tyylinä. Se on varmaankin ollut mieluinen myös Syvärannan vuonna 1904 hankkineelle venäläismiljonääri Konstantin Uškoville ja hänen vaimolleen Theresalle, jotka näyttävät suosineen tyyliä huvilan sisustuksessa.
Hämähäkinseittiportin suunnittelijaa ei tiedetä. Mahdollinen suunnittelija saattaisi olla arkkitehti Fjodor Osipovich Schechtel (1859–1926), joka oli merkittävimpiä venäläisen art nouveau-tyylin edustajia ja läheisissä väleissä Moskovan taiteilijapiirien sekä mesenaattien kanssa, joihin myös Konstantin Uškov lukeutui. Työ on kuitenkin saatettu tilata myös joltakin suomalaiselta suunnittelijalta, jotka hekin seurasivat tiiviisti ajan tyylisuuntauksia. Tähän viittaisi se, että portti on valmistettu Suomessa.
Tuomas Wikholmin kuparisepänliike
Syvärannan hämähäkinseittiportti on alusta loppuun suomalaista käsityötä. Rauta tuli suomalaisen Taalintehtaan ruukin masuunista ja työ tilattiin Suomen työllistetyimmältä ja parhaimmalta metallisepältä, tamperelaisen T. Wikholmin metalliverstaalta.
Pälkäneläinen Tuomas Wikholm perusti kuparisepänliikkeen Tampereelle vuonna 1871. Liike valmisti alkuun kupariastioita ja peltikattoja, joista tarjonta laajeni taiteellisisiin kupari- ja messinkitakomuksiin. Wikholmin liike toteutti useisiin rakennuksiin jugendarkkitehtuuriin kuuluvia metallielementtejä, kuten muun muassa arkkitehti Birger Federleyn suunnittelemat tamperelaisen Palanderin talon parvekkeiden takorautakaiteet. Kaiteissa on samankaltaista art nouveaun muotokieltä kuin Syvärannan hämähäkinseittiportissa. Myös Tampereen Milavidan palatsin ulko-oven kuparihelat sekä Säästöpankin talon kupari- ja rautataonnat ovat T. Wikholmin valmistamia. Hyvämaineisen verstaan palveluksessa oli vielä vuonna 1938 viisitoista pelti- ja kupariseppää.
Arkkitehtuurin ja luonnon metamorfoosi
Art Nouveau -tyyli ammensi inspiraationsa luonnosta. Se suosi pitkiä, kaarevia linjoja ja orgaanisia elementtejä, kuten kiemurtelevia kasveja, tyyliteltyjä kukkia ja hyönteisiä; sudenkorennot ja hämähäkkieläimet pitkine hentoine raajoineen olivat tyylisuunnan suosituimpia eläinaiheita. Syvärannan hämähäkinseittiportin kuvakieli rakentuu juuri näistä elementeistä. Portin koristeaiheena on seitti, jonka hämähäkit ovat kutoneet kaartuvan kasvin varteen, jonka luonteenomaiset, kaarevat linjat on lainattu suoraan luonnosta.
Ranskalaisen arkkitehdin Hector Guimardin (1867–1942) tunnetuksi tekemä Le Style Métro tiivistää art nouveaun olennaisen hengen: elastisen, orgaanisen liikkeen, jossa muodot liittyvät toisiinsa. Guimardin suunnittelussa korostuvat luonnon inspiroimat koristeaiheet, epäsymmetriset linjat ja sulavat muodot. Guimardin tunnusmerkki oli kaari, jonka hän uskoi olevan luonnon laki siinä missä suora viiva on ihmisen keksintö. Tämä on ajatus, joka kiteyttää art nouveaun olemuksen. Guimardille tyypillinen vihreäksi maalattu metalli toistuu myös Syvärannan portissa, sitoen sen osaksi samaa luonnonläheistä estetiikkaa. Hämähäkinseittiporttia reunustava pieni ympyrä on sekin ajalle tyypillinen yksityiskohta: art nouveaun aikana ympyrä symboloi loppumattomuutta ja ikuisuutta, ja se toistuu lukuisissa jugendporteissa.
Kadonneet hämähäkit
Syvärannan hämähäkinseittiportista puuttuvat hämähäkin ovat kiehtoneet paikalla vierailleiden mielikuvitusta jo yli sadan vuoden ajan. Paikallisen muistitiedon mukaan portin koristeena olisi ollut kultaiset hämähäkit ja niiden silminä säkenöineet rubiinit. Portin hämähäkinseitti onkin ilmeisesti jossain vaiheessa ollut maalattu kultamaalilla ja seitin keskellä on kaksi reiällistä teräslevyä, jotka ovat kuin kiinnityskohdat portin puuttuville koristeille. Varmaa tietoa koristeiden olemassa olosta tai ulkonäöstä ei kuitenkaan ole säilynyt.
Erään tarinan mukaan talon rouva Theresa Uškov olisi ottanut portin hämähäkit mukaansa huvilalleen Sveitsiin miehensä kuoleman jälkeen. Todellisuudessa Uškovit luopuivat Syvärannasta vuonna 1916 kaksi vuotta ennen Konstantin Uškovin kuolemaa. Totta kuitenkin on, että ainakaan huvilan seuraavien omistajien Hansenien portista ottamissa valokuvissa hämähäkkejä ei näy.
Elokuussa 2020 Tuusulalaisen Weird antiques -liikkeen Tomppa Kekäläinen sopi heiltä löytyvän sepän tekemän hämähäkin asentamisesta Syvärannan porttiin. Asennus tehtiin osana TV-ohjelmaa Vintage valtakunta. Lottamuseon tutkija seurasi vierestä, ettei porttia vahingoitettu asennuksen yhteydessä. Hämähäkki ei ole alkuperäinen, mutta muistuttaa Uškovien ajasta ja legendasta jalokivin koristelluista hämähäkeistä.
Vaikka hämähäkkien olemassaoloa on myös epäilty, Syvärannan portissa oli pitkään kaksi tyhjää kiinnityskohtaa. Myös silminnäkijä muistelee aikoinaan nähneensä portissa hämähäkit, jotka olivat lapsen silmissä isot, pelottavat ja mieleenpainuvat.
Muuttuvat ajat, muuttuvat tekstit
Syvärannan hämähäkinseittiportti on niin kutsuttu julkisivuportti, joka on pääasiassa pidetty suljettuna. Pääajotie huvilalle sijaitsi puolestaan lähellä nykyisen tien paikkaa, vain noin 20 metriä etelämpänä. Ajotie vei vieraat huvilan päädyn erkkerin edustalle, jossa oli huvilan pääsisäänkäynti. Siitä hevosvaunut saattoivat jatkaa eteenpäin talleille, jotka sijaitsivat talouspihan alueella nykyisen mankeliaitaksi kutsutun rakennuksen ympäristössä.
Portin elementtien väri on muuttunut aikojen saatossa, kuten myös sen alareunassa oleva teksti. Vihreää portissa on aina ollut, mutta seitit olivat alun perin kullatut, ja muistitiedon mukaan myöhemmin myös hopeiset. Rantatien suunnasta katsottuna vasemman puoleisen portin alareunassa on aina ollut teksti ”Syväranta” kuparisilla art nouveau –henkisillä kirjaimilla.
Sen sijaan oikeanpuoleisen portin alaosan nimi on muuttunut omistajien mukana. Uškovien aikana portissa luki ranskalaisittain Ouschkoff. Nimi on myös ollut lehtikullattu. Sama nimi säilyi Hansenien omistaessa Syvärannan. Kun Onni V. Tuiskun säätiö hankki Syvärannan vuonna 1922 suomalaisten sanomalehtimiesten lepokodiksi, portin alaosaan vaihdettiin nimi ”Syväranta Lepokoti”. Nimi säilyi Syvärannan siirtyessä vuonna 1936 Lotta Svärd -järjestölle opisto- ja lepokotikäyttöön.
Syvärannan päärakennuksen tuhouduttua tulipalossa vuonna 1947 jäi myös portin toinen puolisko jossain vaiheessa tyhjilleen. Kun paikalle myöhemmin 1990-luvulla rakennettiin uudisrakennus lottakodiksi ja museoksi, muutettiin portin teksti muotoon ”Syväranta Lottakoti”. Uudisrakennuksen arkkitehti Markus Visanti näyttää suunnitelleen, että muiden töiden yhteydessä porttiin joko lisättäisiin legendaariset kullanväriset hämähäkit tai lottamerkkiin viittaava koristeaihe. Kumpaakaan ei kuitenkaan tuolloin toteutettu.
Portin alusta kivettiin ja portti konservoitiin vuosina 2011–2012. Konservoinnin yhteydessä portin teksi sai nykyisen muotonsa ”Syväranta Lottamuseo”.
