Syvärannan lottaopisto ja lepokoti
Me olemme tosin tietoiset siitä, että ’talonpito’ tuo mukanaan huolia ja vaikeuksiakin, me yritämme luoda tästä kodista valoisain, palvelevain ja isänmaan eteen uhrautuvain voimain tyyssijan.
Ajatus Lottaopistosta syntyy
Kysymys oman lottaopiston perustamisesta oli esillä jo Lotta Svärd -järjestön vuoden 1929 vuosikokouksessa, jossa keskusjohtokunnan vastavalittu puheenjohtaja Fanni Luukkonen ehdotti koulutustoiminnan keskittämistä, jotta erilaisia kursseja voitaisiin järjestää pitkäjänteisemmin. Lotta Svärd yhdistyksen ja keskusjohtokunnan vuoden 1937 vuosikokouksen päätökseksi merkittiin:
Päämääränä olisi – – pidettävä erityisen lottaopiston aikaansaaminen, joka opisto voisi työskennellä vaihtelevilla kursseilla johtohenkilöiden kouluttamiseksi erilaisiin järjestötehtäviin.
Ajatus pysyvästä koulutuskeskuksesta vahvistui seuraavina vuosina ja sitä varten ryhdyttiin keräämään varoja niin sanotun maanantaimarkkarahaston sekä arpajaisten avulla. Lopulta vuonna 1936 Lottajärjestölle tarjoutui mahdollisuus ostaa sanomalehtimiesten lepokotina toiminut Syvärannan tila Onni V. Tuiskun säätiöltä. Marraskuussa 1936 pidetyssä neuvottelukokouksessa Fanni Luukkonen perusteli Syvärannan ostoa sen erinomaisella sijainnilla pääkaupungin sekä Suojeluskuntain Päällystökoulun läheisyydessä. Näin tila soveltui paitsi lottaopistoksi, myös lepokodiksi ja majoituspaikaksi Päällystökoulun upseereille. Lisäksi sitä voitaisiin hyödyntää puolustuslaitoksen henkilöstön toipilas- ja lepokotina. Järjestön piirissä tehtiin kauaskantoisia suunnitelmia, sillä Luukkosen mukaan Syväranta tarjoaisi mahdollisuuden myös tulevaan laajentamiseen ja uuden toimitalon rakentamiseen. Kauppakirja allekirjoitettiin joulukuussa 1936 ja Syvärannan omistusoikeus siirtyi 400 000 markan kauppahinnalla Lotta Svärd -järjestölle 1.1.1937. Naapurustossa lottien saapumista Syvärantaan tervehdittiin ilolla:
Ymmärrettävää on, että tuo muinoin niin hyvin hoidettu ja komea Syväranta näin monen omistajan käsissä vähitellen on rappeutumistaan rappeutunut. Senpätähden me naapurit nyt hartaasti toivomme, että lottien otettua paikan haltuunsa pian saamme nähdä naisen tarmon ja järjestyksen tuloksena ohdakkeiden, voikukkien ja takiaisten seasta nousevan uuden, kauniin, onnellisen ja kodikkaan Syvärannan. Me lausumme lotat sydämellisesti tervetulleiksi naapureiksemme. Koittakoon valoisa tulevaisuus Syvärannalle lottien hoivassa!
Lotat saapuvat Syvärantaan
Syvärannan hoitokunta aloitti työnsä heti vuoden 1937 alussa. Paljon työtä vaatineeseen hoitokuntaan kuuluivat Lotta Svärd keskusjohtokunnan puheenjohtaja Fanni Luukkonen, sekä keskusjohtokunnan jäsenet Märtta Björkenheim, Helmi Arneberg-Pentti, Suoma Loimaranta-Airila, Saima Laurila ja Verna Snellman. Tila ja sen rakennukset tarkastettiin ja tehtiin suunnitelma niiden korjaamisesta ja muuttamisesta sopiviksi sekä opisto- että lepokotitoimintaa varten. Rakennusmestari Matti Heusalan tekemät suunnitelmat päärakennukseen tehtävistä korjauksista sekä väliseinien ynnä muiden sijoituksesta hyväksyttiin ja työ annettiin urakalla kirvesmies U. Aron suoritettavaksi. Suuri muutos oli päärakennuksen huonokuntoisen näköalatornin purkaminen. Lisäksi sähköjohdot ja likaviemärit, joita terveydenhoitolautakunta ei hyväksynyt, oli uusittava. Päärakennuksen keskuslämmityslaitteet suunnitteli ja valmisti vesijohtoliike Ab. Johto Oy.
Lotat olivat ostaneet Syvärannan irtaimistoineen, mutta lottaopiston tarpeisiin tarvittiin silti yhtä ja toista. Hoitokunta ryhtyi suunnittelemaan sisustusta sekä huonekalujen, verhojen, astiaston, vaatevaraston ja muiden tarvikkeiden hankintaa. Helsingin piirin lotat lahjoittivat Syvärantaan maton ja Satakunnan lottapiiri Suomen lipun. Muita tavaralahjoituksia olivat Mannerheimin kehystetty valokuva sekä Tampella-tehtaan lahjoittamat tusina kylpypyyhettä. Lisäksi useat yritykset ja yksityishenkilöt muistivat uutta lottaopistoa rahalahjoituksilla. Seuraavana vuonna 1938 Syvärannan kalustoa täydennettiin edelleen hankkimalla luentosalin pöydät ja tuolit, ompelukone, vene, kirjoja sekä talouskaluja.
Syvärantaan palkattiin helmikuun 1937 puolivälissä talonmies ja toukokuun alussa se sai johtajakseen lottapiireille tutun, aiemmin neuvojana toimineen talousopettaja Elli Malmgrenin. Kesäkuun alkupuolella talo saatiin sellaiseen kuntoon, että lepokoti voitiin avata yleisölle 7.6.1937. Päivää ennen varsinaisten vieraiden tuloa kutsuttiin tupaantuliaisiin ja taloa tarkastamaan Helsingin piirin lotat, jotka kevätkauden olivat ahkeroineet ompelutöissä Syvärannan hyväksi.
Lepokoti aloittaa toimintansa
Osittain kolmikerroksisessa päärakennuksessa oli lepokotikäyttöön seitsemän kahden hengen ja 12 yhden hengen huonetta, ruokasali, seurusteluhuone, kirjasto, vilpolat ylä- ja alakerrassa sekä lisäksi tietenkin keittiöpuoli. Tilat oli suunniteltu niin, että kurssien aikana oli koko rakennus opistokäytössä ja väliajoilla se palveli täyshoitolana, jolloin luentosalit kädenkäänteessä muutettiin seurustelutiloiksi ja taas päinvastoin.
Sivurakennuksessa, nykyisessä valkoisessa talossa, oli talonmiehen asunto, leipomatupa ja kolme vaatimatonta huonetta kesävieraille. Kokonaan uudessa saunarakennuksessa Tuusulanjärven rannassa oli sauna pesuhuoneineen, pari tilavaa pukuhuonetta sekä parveke järven puolella. Henkilökuntaan kuului johtajattaren ja talonmiehen lisäksi keittäjä ja siivooja. Talonmies huolehti myös hyötymaasta ja puutarhanhoidosta. Marjojen, hedelmien, juuresten, vihannesten ja kasvisten suhteen Syvärannassa oltiinkin omavaraisia.
Ensimmäisenä kesänä talo oli syyskuun puoliväliin saakka täynnä vieraita, mutta sitten alkoi kiire saattaa Syväranta kurssikuntoon ja valmiiksi vastaanottamaan ensimmäiset lottakurssilaiset. Kurssitoiminnan ollessa joululomalla Syväranta otti jälleen vieraita suojiinsa virkistäytymään. Sanomalehtihaastatteluissa Syvärannan johtajatar Elli Malmgren kertoikin lepokotitoiminnan lähteneen hyvin käyntiin ja vieraita olleen runsaasti. Heidän joukossaan oli muun muassa taiteilija Martta Wendelin, joka asui lepokodissa yhdessä äitinsä kanssa ennen asettumistaan pysyvästi Tuusulaan.
Lepokodin menestys jatkui seuraavana vuonna ja kaiken kaikkiaan täysihoitolavieraita oli vuoden 1938 aikana 374. Lisäksi kesällä ja keväällä hiihtokelien aikaan siellä vieraili runsaasti sunnuntairetkeilijöitä. Lepokotitoiminta jatkui Syvärannassa myös kevätkaudella 1939. Keväällä päärakennuksessa tehtiin sekä sisällä että ulkona kunnostustöitä. Rannan vanha uimahuone uusittiin täysin ja Syvärantaan rakennettiin uusi sikala. Lisäksi ennen kesäkauden alkua jouduttiin tekemään useita huomattavia majoitus- ja ravitsemusliikkeitä koskevan asetuksen vaatimia muutostöitä, joilla parannettiin vieraiden turvallisuutta mahdollisen tulipalon sattuessa. Elokuun lopussa 1939 päättynyt kesäkausi jäi lepokodin viimeiseksi. Jouluvieraita ei Syvärantaan jouluna 1939 voitu enää ottaa vallitsevan sotatilan vuoksi.
Syvärannan lottaopisto vihitään käyttöön
Lottaopisto vihittiin käyttöön yksinkertaisin juhlallisuuksin. Syvärannan ensimmäinen lottakurssi oli alkanut jo 22.9.1937 ja virallisessa avajaistilaisuudessa jaettiin todistukset kurssin suorittaneille lotille.
Siellä Tuusulanjärven rannalla Syvärannassa on lotilla nyt oma opinahjo, joka lokakuun 5. päivänä tarkoitukseensa vihittiin. - - - Kuten aina lottien juhlissa oli nytkin aurinko heloittamassa taivaalla, ja kukkien koristama Syväranta oli tänä lokakuun päivänä kuin kesäinen puisto ikään. Mutta valoisaa oli sisälläkin. Huoneet - - olivat kaikki valoisia ja viihtyisiä. Ihastuneita näyttivätkin vieraat olevan näkemäänsä, jota todisti iloinen ilme jokaisen kasvoilla, kun kokoonnuttiin varsinaiseen vihkiäisjuhlaan alasaliin.
Tämä kurssi, jonka vaatimattomaan päättäjäistilaisuuteen minulla on kunnia keskusjohtokunnan puolesta lausua Teidät, arv. kutsuvieraamme lämpimästi tervetulleiksi, eroaa nim. kaikista muista alkamistamme ja päättämistämme kursseista siinä, että olemme nyt saaneet työskennellä järjestömme omassa kodissa, Syvärannan suojissa. Yhdistyksemme iloitsee siitä, että pitkäaikainen ajatus on nyt muuttunut todellisuudeksi. - - Miksi me sitten olemme tahtoneet juuri tänne Tuusulaan sijoittaa sen kodin, missä lottia kasvatettaisiin tähän ’palvelemisen tahtoon’? Vastaus siihen on oikeastaan sangen yksinkertainen. Me olemme jo juurtuneet tähän maaperään, sillä onhan v:sta 1923 järjestömme yhdistävimmät ja suurimmat kesäkurssit pidetty veljesjärjestön ’korkeakoulussa’ Sk.-Päällystökoululla. Me olemme saaneet näiden vuosien aikana monenlaista arvokasta apua koulutustyöllemme suojeluskuntain yliesikunnan ja sk. päällystökoulun taholta. On luonnollista, että näin hyvän naapurin läheisyyteen mielellään asetutaan.
Lotta Svärd keskusjohtokunnan puheenjohtaja Fanni Luukkonen nosti puheessaan lottatyön suurimmaksi merkitykseksi sen kasvatustehtävän sekä kuvasi yleisesti lottakoulutuksen kasvua ja monipuolistumista, jota Syvärannan lottaopisto nyt entisestään vahvistaisi. Tilaisuuteen oli saapunut Helsingistä lottien lisäksi puolustusvoimien, suojeluskunnan sekä lehdistön edustajia, jotka omissa puheenvuoroissaan esittivät onnen toivotuksensa uudelle lottaopistolle. Uudistunut Syväranta sai avajaisvierailta osakseen kiittäviä arvioita:
Mielenkiintoista oli katsella kaikkea kaunista ja käytännöllistä sekä kuulla kuinka tämä oli aikaansaatu ihmeteltävän yksinkertaisin keinoin ja pienin kustannuksin. Työtä ja vaivaa siinä tietenkin oli ollut, mutta sitähän eivät lotat katso miksikään; he iloitsevat vain saavutuksista. Suuri ansio onnistuneesta sisustuksesta lankeaa, kuulemamme mukaan, lottien rouva Pentin ja rouva Björkenheimin - - osalle. Vihkimätilaisuuden yhteydessä oli myöskin kaasusuojelukurssin päättäjäiset. Ne olivat ensimmäiset omassa kodissa pidetyt lotta-kurssit. Jo viikon perästä alkoivat taas uudet kurssit, nim. sairaanhoitoapulaiskurssit, jotka siellä parhaillaan lienevät jatkumassa.
Lottakurssilaisten Syväranta
Syvärannan kurssitoiminnan tavoitteena oli tarjota lottapiirien lähettämille lotille koulutusta, jota he puolestaan saattoivat jakaa eteenpäin paikallisella tasolla. Kursseilla opeteltiin sekä teoriaa että tehtiin käytännön harjoituksia. Opettajina toimi aihepiirin mukaan lottajärjestön, suojeluskunnan ja puolustusvoimien edustajia sekä muita oman alansa asiantuntijoita.
Kurssin pituus oli tyypillisesti noin kaksi viikkoa ja kurssilaiset asuivat sen ajan lottaopistolla. Lotat saapuivat Syvärantaa useimmiten junalla Keravan aseman kautta, josta heille oli järjestetty kuljetus opistolle. Tutustuminen toisiin kurssilaisiin alkoikin usein jo matkan aikana. Monelle lotalle saapuminen Syvärantaan, tutun kotiseudun ulkopuolelle ja uusien ihmisten pariin oli uusi ja jännittävä kokemus.
Syväranta oli nyt kahdenviikon aikana muodostuva meidän kodiksemme sekä samalla ja ennen kaikkea kouluksemme, joka meille varusjaoston lotille tuli jakamaan lottatyössä tuiki välttämättömät tiedot ja taidot. Ystävällisen hymyn kirkastamin kasvoin ottivat talon ehtoisa emäntä, meille useimmille ennestään tuttu johtajatar Elli Malmgren, sekä oman jaostomme lottien pää, tuleva kurssinjohtajamme, tohtorinrouva Varma Hornborg meidät vastaan aikaisesta aamuhetkestä huolimatta. Meille osoitettiin omat tupamme, joissa eri piirien lotilla nyt oli hyvä tilaisuus kurssien kestäessä tutustua sekä toisiinsa että lottatyöhön oman piirin ulkopuolella.
Lottaopistossa vallitsi kurinalainen, mutta lämmin ilmapiiri. Järjestyksestä huolehti niin sanottu kurssivääpeli, jonka tehtävänä oli herättää kurssilaiset aamuisin sekä jakaa jokaiselle vuorollaan talousaskareisiin, kuten huoneiden siivoukseen, tarjoiluun sekä tiskaukseen liittyvät tehtävät. Lisäksi lottakurssien ohjelmaan kuuluivat yhteiset hartaushetket. Kurssivääpelin tunnuksena oli sinisessä nauhassa roikkuva pilli, jonka ääni kutsui lotat luennoille ja ruokailuhetkiin. Luennoilla ja harjoituksissa ahkeroitiin aamusta iltaan.
Ja niiden lomassa olevalla väliajalla koko kurssilaisten iloinen parvi juoksi Tuusulan järven rannassa olevalle uimalaitokselle, josta kohta kuului riemukas ilonpito ja polskutus.
Vuosina 1937–1939 Syvärannassa järjestettyjen kurssien pääosan muodostivat muonitus- ja varusjaostopäällikkökurssit sekä lääkintälotille tarkoitetut kuuden kuukauden sairaanhoitoapulaiskoulutukseen valmentavat kurssit. Lisäksi kurssitarjonnassa vastattiin lottien 1930-luvulla kasvaneen liiketoiminnan erityiskoulutuksen tarpeeseen.
Huhtikuussa 1938 Syvärannassa järjestettiin ensimmäiset kurssit elinkeinoelämässä toimiville lotille, joita saapui paikalle 48. Lähes jokaisesta lottapiiristä saapuneet osallistujat olivat Lotta Svärd -lehden mukaan vanhempaa ja vankempaa joukkoa, jonka keski-ikä oli noin 45 vuotta. Kurssilla kuultiin luentoja muun muassa työvoimasta lottien liiketoiminnassa, kirjanpidosta, tavaran ostosta ja säilytyksestä, liikehuoneiston sisustamisesta, lottien työasusta, asiakaspalvelusta sekä mainonnasta. Lisäksi tehtiin käytännön harjoituksia ja vaihdettiin kokemuksia pidemmälle liiketoiminnassa ehtineiden kanssa.
Lottien tietoja järjestön säännöistä sekä kurssin aihepiiristä testattiin kurssikokeella, jonka hyväksytysti suorittaneet lotat saivat kantaa kurssimerkkiä lottapuvussaan. Syvärannan lottakurssit päättyivät juhlalliseen tilaisuuteen, jossa lotille annettiin kurssitodistukset. Päättäjäisten ohjelmaan kuului tyypillisesti puheita, musiikkiesityksiä sekä joskus myös otteita kurssilaisten laatimasta leikkimielisestä kurssikronikasta. Lotat muistivat opettajiaan kukilla, joiden lisäksi kurssilaiset lahjoittivat myös opistolle erilaisia muistoesineitä. Keväällä 1939 Syväranta sai merkittävän lahjoituksen, kun elinkeinollisessa toiminnassa työskentelevien lottien kurssin aloitteesta lottapiirit lahjoittivat opistolle kurssilaisia varten kaksikerroksiset metalliset sotilassängyt.
Syyskauden 1939 aloitti 26.9. Fanni Luukkosen johtama viestikurssi, jolle osallistui yhteensä 21 kurssilaista. Kurssi jouduttiin kuitenkin keskeyttämään päivää suunniteltua aiemmin, sillä useat kurssilaiset olivat komennuksen saatuaan joutuneet jo matkustamaan ryhtyäkseen heille määrättyihin liikekannallepanotehtäviin.
Tiedustelutoimintaa Syvärannassa
Lottaopiston vuoden 1939 kurssi- ja lepokotitoiminta päättyi 8.10. Lokakuun 12. päivänä Syväranta luovutettiin Puolustusvoimien radiotiedustelun käyttöön, joka syksyllä 1939 siirtyi sodanajan kokoonpanoon. Tuusulaan sijoitettiin Päämajan tiedusteluosaston alaisuudessa toimiva Merivoimien radiotiedusteluun keskittynyt kuunteluasema (Tied.2./Me), jolla oli alueella 4–5 kuuntelupistettä.
Syvärantaan lottaopiston tiloihin sijoitettiin kuunteluasema ja toimisto. Kuuntelupiste ja toimistot olivat rakennuksen yläkerrassa ja alakerta oli alkuvaiheessa majoituskäytössä, kunnes naapurissa sijaitseva Onnela saatiin henkilöstön majoituskäyttöön. 5N-koodia tutkinut asiantuntijaryhmä sijoittui ainakin osin Rantatien varrelle Erkkolaan ja tekninen ryhmä sai tilat hieman kauempaa Suvirannasta. Luutnantti Lars Pakarisen johtamaan Tiedustelu 2:een kuului yhteensä 29 henkeä, joista kolme naista työskenteli kanslia-apulaisina ja loput 25 olivat aliupseereita. Lotat huolehtivat ruoka- ja kahvitarjoilusta Syvärannan ruokasalissa.
Viimeistään lokakuun 1939 puolivälissä, hieman yli kuukausi ennen talvisodan syttymistä, toimintansa aloittanut kuunteluasema pystyi seuraamaan Itämeren liikennettä ja ilmoittamaan säännöllisesti Kronstadtin ja Tallinnan välisellä alueella liikkuneista aluksista. Meren jäädyttyä kuunteluasema seurasi Suomenlahdella operoineen Neuvostoliiton meri-ilmavoimien toimintaa. Saadut tiedot lähetettiin Päämajan lisäksi Merivoimien esikuntaan.
Suomen ja Neuvostoliiton välinen talvisota päättyi 13.3.1940, mutta kuuntelutiedustelua jatkettiin käytännössä samalla organisaatiolla. Niinpä Meriryhmän tiedustelutoiminta jatkui Syvärannan lottaopiston tiloissa aina marraskuuhun 1940 saakka, jolloin se siirtyi Hyrylän kasarmeille. Lottaopisto pysyi edelleen Puolustusvoimien käytössä tammikuuhun 1941. Tilat luovutettiin takaisin Lotta Svärd keskusjohtokunnalle 5.1.1941.
Kurssitoiminta jatkuu Syvärannassa
Lottajärjestön koulutustoimina jatkui Syvärannassa helmikuussa 1941. Talvisodan myötä ajat olivat muuttuneet. Lepokotitoimintaa ei enää jatkettu, vaan Syväranta oli yksinomaan lottakurssien käytössä. Ensimmäiseksi Syvärannassa järjestettiin kaksi kolmeviikkoista sairaanhoitoapulaiskurssia. Ne oli tarkoitettu jatkokursseiksi sotasairaaloissa työskennelleille lääkintälotille, joista ainakin osalla oli kokemusta lottatyöstä talvisodan ajalta. Vuodesta 1941 lähtien Syvärannan lottaopiston kurssitoiminnan pääpaino oli kuitenkin viestialan lottien kouluttamisessa, sillä näiden alojen koulutetun lottatyövoiman tarve kasvoi sotavuosina jatkuvasti. Kursseja järjestettiin vastaamaan muun muassa Päämajan sekä kotijoukkojen esikunnan ennakoimaa työvoimatarvetta ja huomattava osa lotista sai komennuksen heti kurssin päätyttyä.
Sodan uhan voimistuminen ja lopulta jatkosodan syttyminen kesällä 1941 vaikuttivat myös lottaopiston toimintaan, minkä vuoksi kesäkuussa jouduttiin keskeyttämään sekä 7.6. alkanut viestikurssi että 19.6. alkanut radistikurssi. Koulutuksen saaneita lottia tarvittiin kuitenkin yhä uusiin tehtäviin, joten kurssitoiminta jatkui jo heinäkuun alussa käynnistyneellä viestikurssilla. Lottajärjestön osuudesta radiosähköttäjä-, viesti-, toimisto- ja sääpalvelukurssien opetuksessa vastasivat muun muassa Liisa Untolahti, Hilda Myyryläinen, Kyllikki Kovero sekä entinen kansanedustaja, meteorologi Kaino W. Oksanen, joka työskenteli Ilmatieteellisellä keskuslaitoksella ja toimi samalla Päämajan säätoimiston yhteyslottana.
Kesäkuussa 1941 keskeytyneen radistikurssin lisäksi Syvärannassa järjestettiin jatkosodan aikana viisi poikkeuksellisen pitkää radiosähköttäjäkurssia, jotka kestivät kahdesta ja puolesta kuukaudesta kolmeen kuukauteen. Osallistujien tuli olla 17–30-vuotiaita, ja heiltä vaadittiin sähkötyksen vaatimaa musikaalisuutta, terävää älyä, nopeutta ja selvää käsialaa. Kursseilla lotille opetettiin sähköttämisen lisäksi sähkö-, radio- ja kalusto-oppia sekä radioliikennesääntöä. Pääpaino oli kuitenkin sähkötyksen harjoittelulla. Toukokuussa 1942 alkanut radiosähköttäjäkurssi oli harvinaisen pitkä, sillä edellistalven ruokapulan vuoksi kurssin ohjelmaan oli lisätty työpalvelua. Niinpä kurssilaisten tuli osallistua päivittäin kello 14–17 lottaopiston puutarhatöihin. Kurssin päätyttyä lotat sitoutuivat lähtemään komennukselle välittömästi. Kaikkiaan Syvärannassa järjestetyille radiosähköttäjäkursseille osallistui 207 lottaa.
Puolustusvoimien tarpeeseen järjestettyjen kurssien lisäksi Syvärannassa järjestettiin myös jatkosodan aikana lottajärjestön omaan koulutustarpeeseen vastaavia tilaisuuksia, kuten tyttötyönjohtajille suunnattuja koulutuspäiviä. Myös lottakoulutuksen uudistamiseksi tehtiin suunnitelmia. Elokuun lopulla 1943 keskusjohtokunnan neuvojat ja kouluttajat sekä rajatoimiston kouluttajat kokoontuivat yhteisille opintopäiville, joilla käytiin keskustelua muun muassa lottaopettaja nimityksen käyttöön ottamisesta. Vuoden alussa 1944 Syvärannassa järjestettiin ensimmäiset peruskoulutusohjaajakurssit, joiden tavoitteena oli saada jokaiseen lottapiiriin peruskouluttaja, joka johtaisi ja kouluttaisi paikallistason kouluttajia. Kurssille valituista puolet olikin ammatiltaan opettajia. Helmikuun 12. päivä päättynyt kurssi jäi Syvärannan lottaopiston viimeiseksi.
Muutosten vuosi 1944
Helmikuussa 1944 Neuvostoliitto aloitti massiiviset ilmapommitukset Suomen siviilikohteisiin painostaakseen suomalaisia rauhaan. Lotta Svärd keskusjohtokunta, joka oli toiminut jatkosodan ajan Helsingissä sijaitsevasta toimistostaan käsin, sai Helsingin helmikuun 1944 pommitusten seurauksena kotijoukkojen esikunnalta 13.2.1944 käskyn siirtyä pois pääkaupungista. Keskusjohtokunnan toimisto muutti Janakkalaan Hakoisten kartanoon. Sen kirjanpito-osasto sekä Helsingin rajatoimisto siirrettiin puolestaan Syvärantaan ja Syvärannan lottaopiston kurssitoiminta lopetettiin.
Syvärannan lottaopistolla oli perustamisestaan lähtien tiiviit yhteydet naapurustoon, erityisesti suojeluskuntain päällystökouluun, josta saatiin vuosien varrella monenlaista apua. Muun muassa jatkosodan alussa lottaopiston siviiliposti oli kulkenut kenttäpostiorganisaation kautta, mutta koska järjestely ei ollut sallittu, kulki Syvärannan kenttäposti vuodesta 1942 lähtien päällystökoulun kautta. Myös paikalliset lotat avustivat tarpeen mukaan lottaopistoa. Ennen talvisotaa Tuusulan lotat olivat pitäneet työiltansa lottaopiston tiloissa, ja opiston johtaja Elli Malmgren toimi puolestaan opettajana ainakin Järvenpäässä toukokuussa 1942 järjestetyillä lottakursseilla. Vuonna 1942 Elli Malmgren valittiin myös Lotta Svärd Tuusulan paikallisosaston puheenjohtajaksi. Hän toimi tehtävässä aina Lottajärjestön lakkauttamiseen saakka.
Jatkosota Suomen ja Neuvostoliiton välillä päättyi välirauhaan syyskuussa 1944. Välirauhan ehdot olivat suomalaisille ankarat ja syksyn kuluessa alkoi näyttää todennäköiseltä, että niin Lotta Svärd kuin suojeluskuntajärjestökin ovat rauhanehtojen mukaisesti lakkautettavaksi vaadittujen toimijoiden joukossa. Lottajärjestö varautui uuteen tilanteeseen perustamalla lokakuussa 1944 Suomen Naisten Huoltosäätiön. Syvärannan tila irtaimistoineen siirrettiin uudelle säätiölle lahjakirjalla 8.11.1944, vain 15 päivää ennen Lottajärjestön lakkauttamista.
Vuoden 1944 joulukuussa Suomen Naisten Huoltosäätiö vuokrasi Syvärannan niin ikään lottien perustamalle Työmaahuolto ry:lle, joka ryhtyi jatkamaan Lotta Svärd rajatoimiston muonitustyötä muun muassa Lapin jälleenrakennustyömailla. Vuokrauksen ehtona oli, että Työmaahuolto huolehtii rakennusten kunnossapidosta ja Ruotsin Majalla toimivan Huoltosäätiön lepokodin asukkaiden ruokahuollosta. Lue lisää Työmaahuollon toiminnasta Syvärannassa.
Lähteet:
Lottamuseon arkisto:
Lotta Svärd yhdistyksen ja keskusjohtokunnan vuosikertomukset 1936–1943.
Syvärannan lepokodin tilikirjat.
Lottamuseon kokoelmiin kuuluva muistitietoaineisto.
Lehdet:
Suomen sairaanhoitajataryhdistyksen julkaisu Epione
Lotta Svärd -lehti
Savon lukko, Mikkelin suojeluskuntapiirin lehti
Skyddskåristen
Kirjallisuus:
Kaivonurmi, Jouko: Tuusula sotilaskoulutuksen kehtona 1939–1944. Taistelukoulun Perinneyhdistys ry, Keuruu 2025.
Kekkonen, Ilmo (toim.): Tuusula sotilaspitäjänä. Hakkapeliitoista ohjusmiehiin. Taistelukoulun Perinneyhdistys ry, Jyväskylä 2007.