Muuttuva maisema - Syvärannan puutarhassa
Syväranta oli 1800-luvun loppupuolelta aina 1910-luvulle saakka varakkaan väen kesähuvila, jonka puutarhassa ajan tapaan yhdistyivät varakkaaseen elämäntyyliin liittyvät huvitukset sekä hyötypuutarhan käytännöllisyys. Syväranta toimi 1920- ja 1930-luvuilla lepokotina, jossa puutarhalla oli tärkeä rooli vieraiden viihtyvyydessä. Lotta Svärd -järjestön ja sen seuraajien aikana puutarhan käytännöllisyys sekä hyötymaa saivat entistä suuremman roolin, kunnes 1990-luvulla Syvärannan puutarha muuntautui Lottamuseon pihapiiriksi.
Syvärannan huvilapuutarha
Ensimmäisen puutarhan Syvärantaan perusti tilan vuonna 1869 ostanut Birger Lundahl. Tuolloin puutarhaan istutettiin muun muassa marjapensaita, hedelmäpuita ja tonttia ympäröivä kuusiaita. Syvärannan seuraavien omistajien aikaisesta puutarhasta ei ole säilynyt kuvauksia. Tosin tiedetään, että tontilla tapahtui Syvärannan 1870-luvun lopulta vuoteen 1904 omistaneiden Björklundien aikana suuria muutoksia, joista merkittävin lienee uusrenessanssityylisen tornihuvilan rakentaminen 1890-luvulla. Huvila sijoitettiin maisemallisesti keskeiselle paikalle veden äärelle, vaikkakin Syvärannassa huvilan ja puutarhan erotti rannasta tontin läpi kulkeva maantie. Björklundien aikana myös Syvärannan maa-ala kasvoi ja tilaan kuului viljelyksiä.
Huvila ja puutarha haluttiin 1900-luvun alun jugend-arkkitehtuurissa sommitella kokonaisuudeksi. Puutarha nähtiin rakennuksen jatkeena ja huvilapuutarhojen suunnitteluun osallistuivat aikakauden tunnetut puutarha-arkkitehdit. Onkin luultavaa, että vuonna 1905 Syvärannan uusien varakkaiden omistajien Uškovien puutarhassa teettämät muutokset ovat nimenomaan arkkitehdin suunnittelemia.
Viimeistään tässä vaiheessa huvilan välittömään ympäristöön rakennettiin muotopuutarha, jolle olivat tyypillisiä suorat hiekkakäytävät sekä geometriset istutusryhmät. Rakennuksen läheisyydessä sijaitseva symmetrisesti jäsennelty puutarha yhdistyi sisätiloihin terassien ja parvekkeiden kautta, joilta aukeni näkymiä tarkasti sommiteltuihin puutarhan osiin. Ajan huvilapuutarhoille tyypillisesti Syvärannan puutarhaan rakennettiin vuonna 1905 vesielementti ja nurmikaistaleelle sijoitettiin katseen vangitseva marmoriveistos. Päärakennukselta lähtevä keskikäytävä muodosti selkeän linjan, jonka päätteenä olevan näyttävän jugendtyylisen portin läpi puutarhasta avautuu edelleen näkymä järvelle.
Huvilaa ympäröivä puutarhan osa käytävineen, lehtimajoineen ja suorakulmaisine istutusryhmineen oli edustamiseen ja seurusteluun tarkoitettua tilaa. Herman Carl Hansenin Syvärannasta 1910-luvun lopulla ottamissa valokuvissa keskikäytävän molemmin puolin kasvaa suurikokoisia koivuja, mäntyjä ja kuusia, osa varsin lähellä käytävää. Suorista käytävistä ja harkituista puutarhaelementeistä huolimatta onkin todennäköistä, että varsinaiset istutusalueet ovat rajautuneet varsin lähelle huvilarakennusta myös Uškovien aikana. Mitä kauemmas päärakennuksesta siirryttiin, sitä enemmän puutarha sulautui vapaamuotoiseen maisemapuutarhaan, jossa oli vapaammin sijoiteltuja pensasryhmiä, perennoja ja hedelmäpuita. Puutarhan reunamilla ja ranta-alueilla suosittiin luonnontilaista maisemaa, jossa kasvilajisto koostui suurilta osin alueen luontaisista lajeista.
Puutarha toimi huvila-asukkaiden seuraelämän näyttämönä. Siellä seurusteltiin, leikittiin, urheiltiin ja viihdytettiin vieraita. Puutarhassa järjestettiin näyttäviä juhlia, joista paikalliset muistavat erityisesti Uškovien ajan. Vielä 1920-luvulla sanomalehtimiesten lepokodin aikaan puutarhassa järjestettiin kesäjuhlia ja sekä nautittiin iltapäiväkahveja terasseilla. Syvärannan puutarhaan kuuluivat myös tenniskentät, jotka sijaitsivat tontin nykyisen sisäänajotien eteläpuolella. Lisäksi ympäröivästä luonnosta nautittiin muun muassa tekemällä souturetkiä Tuusulanjärvellä.
Puutarhan käytävillä
Syvärannan puutarhan keskikäytävä on sijainnut ainakin 1900-luvun alusta lähtien samalla paikalla ja päättynyt hämähäkinseittiporttiin. Päärakennuksen puutarhan puoleiselta suorakaiteen muotoiselta sorapihalta alkavaa hiekkakäytävää ovat reunustaneet muun muassa valamonruusut, ja leimukukkaistutukset. Istutukset poistettiin vuonna 2011 hiekkakäytävän levennyksen yhteydessä. Samalla puutarhaan avattiin uudelleen poikittaiset hiekkakäytävät, joiden sijainti määriteltiin 1920-luvulla otettujen valokuvien perusteella.
Lottaopiston aikana 1936–1944 päärakennuksen edustalle, suurin piirtein marmoriveistoksen kohdalle keskelle hiekkakäytävää oli pystytetty paljon nykyistä korkeampi lipputanko, jonka ympärille lotat kokoontuivat hartaustilaisuuksiin. Myös terassin edessä olevaa sorapihaa on käytetty kurssilaisten kokoontumiseen. Valokuvien perusteella sorapihan laidalla on sijainnut ainakin Sanomalehtimiesten lepokodin aikaan 1920-luvulla sekä myöhemmin lottaopiston aikana puusta valmistettu istuinryhmä. Myös puutarhan hiekkakäytävien varrella on ollut viimeistään 1910-luvulta penkkejä lepoa ja maisemista nauttimista varten.
Joissakin puutarhasta otetuissa valokuvissa keskikäytävän päätteenä oleva hämähäkinseittiportti on avoinna tai raollaan. Se ei kuitenkaan ole ollut varsinainen kulkureitti, vaan ajotie Syvärantaan on sijainnut vielä nykyistä sisäänajotietä etelämpänä. Syvärannan päärakennuksen pääovi on ainakin lottaopiston aikaan ollut päädyn erkkerissä. Sen edustalla on ollut pyöreämuotoinen istutusalue, jonka ympäri ajamalla auton on voinut kääntää. Vuonna 1995 valmistuneen Lottamuseon nykyisen pääsisäänkäynnin puoleinen piha-alue oli Syvärannan vanhassa, keväällä 1947 tulipalossa tuhoutuneessa, päärakennuksessa kyökin puolta ja takapihaa, josta ei ole olemassa juurikaan valokuvia. Keittiön ovi sijaitsi rakennuksen valkoisen talon puoleisessa päädyssä, josta oli helppo kulkuyhteys pihan talousrakennuksiin ja kellareihin.
Puutarhan kasvillisuutta
Syvärannan tontilla on runsas ja monipuolinen kasvillisuus, jossa näkyy edelleen eri aikojen kerrostumia. Puutarhan kasvillisuuden säilyneisyyttä on vaikea määrittää, sillä se on historian saatossa kokenut monia muutoksia. Istutukset ovat myös aika-ajoin ehtineet villiintyä ennen kuin seuraava omistaja on jälleen ryhtynyt palauttamaan puutarhaan haluamaansa järjestystä.
Syvärannan kaltaisissa huvilapuutarhoissa näyttävyyttä pyrittiin luomaan kasvivalinnoilla ja lajikkeiden kerrostamisella. Kasvien väriloisto oli tärkeä osa puutarhaa, jonka symmetrisissä istutusalueissa suosittiin kirkasvärisiä kesäkukkia. Istutukset ryhmiteltiin näyttäviksi kokonaisuuksiksi, joissa hyödynnettiin esimerkiksi orvokkeja ja astereita. Huvilapuutarhoihin haettiin tyypillisesti vaikutteita ja kasvilajeja myös ulkomailta. Suomalaisille huvilapuutarhoille tyypillisesti monet Syvärannan puutarhassa suositut lajikkeet, kuten poppelit, terttuselja, siperianpihta ja erilaiset ruusupensaat juontavat juurensa Venäjältä Suomen suurruhtinaskunnan ajoilta.
Syvärannan puutarhasta otetuista valokuvista on yhä mahdollista tunnistaa siellä kasvaneita kasvilajeja. Esimerkiksi suihkulähdealtaan ympärillä edelleen kesäisin kukkivien päivänliljojen rinnalla kasvoi 1920-luvulla myös töyhtöangervoja sekä japanintatar. Lottaopiston aikaan vuosina 1937–1944 puutarhan marmoriveistoksen takana, nykyisen syreenimajan ympäristössä kasvoi syreenejä, jasmikkeita, lumimarjapensaikkoa, katajia, töyhtöangervoja, keijuangervoja, varjoliljoja, tulppaaneja, narsisseja ja raparperia. Päärakennuksen verantaa koristivat rönsyilevät krassit, ja villiintynyt ruusupensas levittäytyi hämähäkinseittiportin pielessä. Muita Syvärannan puutarhan koristekasveja ovat muun muassa pioni, verikurjenpolvi, puistoalppiruusu, peittokurjenpolvi, keltamaksaruoho, syysleimu, siperiankurjenmiekka, seittimehitähti, keijuangervo ja kaukasianmaksaruoho, joista moni kasvaa puutarhassa edelleen.
Syvärannan tontilla on kasvanut myös paljon erilaisia puita, ja varsinkin lehtipuut ovat antaneet puutarhalle tunnusomaisen ilmeensä. Alueella kasvaa edelleen koivuja, tammia, lehmuksia, raitoja, vaahteroita ja pihlajia. Tontin eteläreunan korkeat kuuset ovat jäänteitä vanhasta kuusiaidasta, joka suojasi Syvärannan ylä- ja alatontteja vielä sodan jälkeen. Kuusiaita korvattiin ensin metallisella verkkoaidalla ja myöhemmin lauta-aidalla. Nykyään tonttia reunustaa pensasaita.
Löytöjä maan alta
Lottamuseon edustalla nykyisen syreenimajan paikalla vielä 1910-luvun lopulla sijainnut huvilarakennus purettiin ja siirrettiin pois Syvärannasta todennäköisesti vuoden 1917 lopulla. Syreenimajan istutuksen yhteydessä vuonna 2011 paikalta kaivettiin esiin rakennuksen perustuksia ja kivikehä, jonka rakenne viittaa tulisijaan. Ympäriltä löytyi myös tiilirakenteita. Syreenimaja perustettiin vanhan kivijalan ympärille istuttamalla syreenit kivijalan ulkopuoliselle alueelle.
Rakennuksen perustusten ja kivikehän lisäksi syreenimajan alta noin 30 cm syvyydestä löytyi lasijätettä, jonka joukossa oli lääkepulloja, snapsilasi, kaksoiskotkalla varustettu pullon palanen, kristallikruunun kristalli sekä kristallikruunun tai kynttilänjalkojen mansettien palasia ja puristelasisen tarjottimen reunapaloja. Lisäksi maaperästä löytyi paljon värillisiä samppanja -ja viinipullojen kappaleita, jotka mahdollisesti kertovat Syvärannan huvilaelämään liittyneistä juhlista. Lottajärjestön aikaan Syvärannassa sijoittuvat puolestaan sotilaskiväärin paukkupatruunan hylsy sekä mahdollisesti myös suihkulähdealtaan täytteenä olleen maa-aineksen seasta löytynyt Rover-merkkisen auton keulakoriste.
Lisäksi paikalta löytyi saviruukkujen ja kaakeliuunien kaakeleiden palasia. Tilan huviloissa on ollut lukuisia kaakeliuuneja. Lottajärjestö asennutti Syvärannan päärakennukseen keskuslämmityksen vuonna 1937, jolloin talon uunit purettiin. Palaset saattavatkin olla tontille jäänyttä purkujätettä.
Syvärannan hyötypuutarha
Hyötymaa oli tärkeä osa huvilapuutarhaa ja laajoihin tiluksiin saattoi kuulua hedelmätarhoja sekä viljelmiä, joilla kasvatettiin syötäväksi sopivia lajikkeita, kuten erilaisia vihanneksia, marjoja ja hedelmiä. Huvilat olivat usein pitkälti omavaraisia, joten hyötypuutarhoja vaalittiin ja hoidettiin tarkasti.
Huviloiden yhteyteen istutettiin tyypillisesti useita hedelmäpuita, jotka koristivat puutarhaa kukinnallaan sekä tuottivat satoa keittiön tarpeisiin. Erityisesti suosittiin omenapuita, joita edelleen kasvaa myös Syvärannan puutarhassa. Syvärannan omenatarhan historia on monivaiheinen, eikä sen kaikkia vaiheita tunneta tarkasti. Puutarhaan on istutettu omenapuita viimeistään 1900-luvun alussa, mahdollisesti jo aiemminkin. Hansenin perheen valokuvissa 1910–1920-lukujen vaihteessa Syvärannassa näyttää kasvavan hyväkuntoisia, suuria ja satoisia omenapuita. Sanomalehtimiesten lepokodin aikaan 1920-luvulla lehtijutut kertovat jopa valtavista omenasadoista.
Suurista omenapuista ei näy jälkeäkään Syvärannassa vuonna 1942 otetussa valokuvassa, vaan puutarhan keskikäytävän molemmin puolin kasvaa omenapuiden taimia. Talvisodan erittäin ankarana pakkastalvena 1939–1940 ja sitä seuranneina kahtena talvena suomalaisten omenatarhojen satoa tuottaneista puista tuhoutui jopa 60–70 % ja osa jäljelle jääneistä kärsi pakkasvaurioita. Mahdollisesti myös Syvärannan omenapuut ovat kuolleet tuolloin ja uudet taimet on istutettu lottaopiston puutarhaan kesällä 1941 tai 1942. Omenapuu säilyy hyväkuntoisena noin 40 vuotta, joten 1940-luvulla tuhoutuneet puut saattoivat olla peräisin 1900-luvun alusta Uškovien huvilapuutarhan ajalta.
Syvärannan kesäkuussa 2014 valmistunut leikkipuisto sijaitsee alueella, joka oli pitkään osa tilan hyötypuutarhaa. Laaja hyötymaa ulottui Syvärannan nykyistä suuremmalla tontilla myös myöhemmin rakennettujen vaaleiden paritalojen alueelle. Tontin pohjoispäässä sijaitsi suuri, lämmitettävä kasvihuone, joka oli jaettu useisiin osastoihin. Kasvihuoneen edessä oli lisäksi kasvilavoja, joiden avattavat lasikatokset suojasivat viljelyksiä. Vuonna 1932 Syvärannasta otetussa ilmakuvassa näkyvät vielä kasvihuoneen lasikatto ja korkea muurattu piippu. 1950-luvulle tultaessa muistona kasvihuoneesta olivat enää puiset lavarakenteet samalla paikalla.
Syvärannan kasvihuoneessa viljellyistä lajeista ei ole juurikaan säilynyt tietoja. Puutarhurien hoitamissa huvilapuutarhojen kasvihuoneissa saatettiin kuitenkin kasvattaa esimerkiksi viikunoita, viinirypäleitä ja raparperia, joita hyödynnettiin huvilavieraiden jälkiruokien valmistuksessa. Lisäksi saatettiin kasvattaa leikkokukkia sisätilojen koristamista varten. Hansenin perheen arkistoon kuuluu useita valokuvia perheen isästä Herman Karl Hansenista puutarhatöissä 1910- ja 1920-lukujen taitteessa. Hän piti puutarhasta ja puutarhatöistä ja kasvatti Syvärannan kasvihuoneessa ainakin mansikoita. Puutarhamansikoiden lisäksi huvilapuutarhoissa suosittiin marjapensaista etenkin vadelma-, karviaismarja- ja viinimarjapensaita.
Lottaopiston aikaan vuosina 1937–1944 hyötymaasta ja puutarhanhoidosta huolehti Syvärannassa valkoisessa talossa asunut talonmies. Marjojen, hedelmien, juuresten, vihannesten ja kasvisten suhteen lottaopistossa oltiinkin omavaraisia. Hyötymaan merkitys korostui entisestään sotavuosina, jolloin elintarvikkeista oli yhä suurempi pula. Kesällä 1942 Syvärannassa järjestetyn radistikurssin päiväohjelmaan kuului poikkeuksellisesti päivittäin kolme tuntia puutarhatyötä. Tavoitteena oli näin helpottaa seuraavan talven ruokapulaa.
Sodan jälkeen lapsuutensa Syvärannassa asuneen Arja Tuomaisen muistelmissa esiintyvät myös mansikkamaa, omenatarha, kasvimaa ja perunapellot. Sodan jälkeisinä vuosina Syvärannan lapset auttoivat keväällä perunoiden istutuksessa ja osallistuivat syksyllä sadonkorjuuseen. Omenapuut piti ravistaa ja omenat kerättiin kellariin. Myös perunat pudotettiin yläkellarista kourua pitkin alakellarin suuriin laareihin. Syvärannassa oli vielä 1950-luvulla noin 100 punaista viinimarjapensasta ja 60 mustaherukkapensasta. Lapset valjastettiin marjanpoimintaan maksamalla 10 penniä litrasta. Marjoista osa myytiin naapureille, osa meni lottien perustaman liikeyrityksen Työmaahuollon ruokaloihin ja lopuista keitettiin Ruotsin Majalla mehua. Kesällä kitkettiin kukkapenkkejä ja kasteltiin niitä pitkän letkun avulla. Mansikkamaa oli lasten ehdoton suosikki. Välillä marjoja syötiin puoliraakoina vatsakivuista huolimatta. Arja Tuomainen muistaa myös syksyisin risukasalle tehdyt retket, jolloin poltettiin kesän ja syksyn puutarhajätteitä ja paistettiin hiilloksessa suuria perunoita.
Nykyään Syvärannan hyötymaan kasvilavoilla viljellään yrttejä, salaattia ja muuta pientä museokahvila Lottakanttiinin tarpeisiin.
Lähteet:
Lottamuseon arkisto.
Hansenin suvun verkkoaineistot, www.hansen-family.net
Heikkilä, Jenni: Omenalajikkeet taimihinnastoissa vuosina 1900–1949. Opinnäytetyö Hämeen ammattikorkeakoulu 2018.
Holma, Sirkka: Syvärannan huvilan historiaa. 1994.
Nikulainen, Lotta: Huvilapuutarhat Espoossa – Vanhaa puutarhakulttuuria vaalimassa. Aalto-yliopisto, 2022.
Ruoff, Eeva: Vanhoja suomalaisia puutarhoja. Otava, Keuruu 2002.
Tuomainen, Arja: Muistikuvia Syvärannasta 1950-luvulta 1990-luvulle. Tuusula-seuran aikakauskirja XXVI, Kerava 2015.
Turunen, Irma (toim.): Syväranta ja Kaistale nimiset tilat Tuusulan pitäjässä, 1981.